Minut yritettiin pakottaa 1990-luvulla työterveyden potilaaksi. Monien anomusten ja kirjelmien jälkeen sain jonkin ’erivapauden’ pysyä Kyllössä. Astmaatikkona tarvitsin usein viikonloppuna akuutteja palveluja, joten arkipäivisin toimiva työterveys olisi ollut minulle lähinnä sairauslomalapun kirjoittamista varten. Kyllössä sain omalääkäkärin ja hänen eläköitymisensä jälkeen uuden.
Olen saanut julkiselta puolelta vain kiitettävää hoitoa. Kun rintasyöpäni diagnosoitiin joukkoseulonnassa toukokuussa 2007, jo kahden viikon kuluttua se oli leikattu. Sitten seurasivat sädehoidot ja viiden vuoden seuranta. Myös astmaani olen saanut oireenmukaiset lääkkeet, tutkimukset ja hoidon. Ongelmia hoitoonpääsyssä ei ole ollut kuin kerran. Usein jo soittoaika omalääkärille on tuonut avun – tai kutsun vastaanotolle.
Yksityisistä terveysalan yrityksistä ei ole muuta moitittavaa kuin hinnat. Kun kaihi kummassakin silmässäni todettiin leikkauskypsäksi, terveystalo X:n lääkäri ehdotti: ”Meillä on nyt erikoistarjous. Pääsette heti leikkaukseen, joka on vain 1000 euroa/silmä. Kieltäydyin ja asetuin kiltisti jonoon. Sain peruutusajan muutaman viikon kuluttua keskussairaalan ostopalveluna yksityiseltä; hinta oli 150 euroa. Lisäarvoa toi jälkikäteistarjoilu: kahvi, voileipä ja konjakki!
Toinen kokemus on gynekologilta. Käynti lääkärin suosittamine lisätutkimuksineen maksoi 317 euroa; ystäväni oli maksanut 500 euroa. Palvelu oli erinomaista, mutta sitouttamisen ikävä sivumaku jäi. Minua kehotettiin käymään vuosittain tutkittavana. Kun sitten omalääkärini lähetteellä pääsin sairaalan polille, siellä lääkäri ihmetteli käynnin syytä. Ei ole tarpeen ravata tutkittavana, ellei ole oireita. Maksu oli 41 euroa.
Olen monisairas vanhus ja lääketieteen kokemusasiantuntija. Kuinka monella meistä on varaa lihottaa yksityisiä lääkäriasemia? Ei minulla – vielä vähemmän tulottomilla, työttömillä tai pieneläkeläisillä.
Sipilän hallituksen haave soten valinnanvapaudesta on jo totta: Kuka tahansa voi valita käynnin yksityisessä monikansallisessa yrityksessä, jos vain on tarpeeksi rahaa. Mikäli hyvinvointialue ei pysty tarjoamaan palveluja tarpeeksi, voitaneen tällöin käyttää apuna yksityisiä yrityksiä. Kuitenkaan ihmisten terveydenhoidon kustannuksella ei pidä tehdä voittoa eikä sijoittaa varoja veroparatiiseihin.
Valtion ja kuntien kansalaisille kustantamat terveydenhoitopalvelut kuuluvat peruspalveluihin, ja ne on taattava kaikille. Sen kahvin, voileivän ja konjakin voi kukin ostaa itse!
Maire Vidgrén, aluevaaliehdokas, Vasemmistoliitto
Jyväskylä