Omaishoitaja kohtaa työssään laajan kirjon eri toimijoita oli hoidettava sitten lapsi, aikuinen tai vanhus. Vammaispalvelut, kotihoito, apuvälinepalvelut, terveyskeskus, erikoissairaanhoito, intervallihoito, kotisairaala ja lopussa saattohoito kotona olivat oman omaishoitourani sote-palveluita.
Jos palvelut eivät toimi tai niiden saaminen on hankalaa, vaikeutuu myös omaishoitajan työ kohtuuttomasti.
Omaishoito on hoidettavan kohdalta inhimillistä ja yhteiskunnan kannalta edullista. Työstä, joka korvaa tehostetun palveluasumisen palkkio on yleensä noin 800 euroa kuukaudessa. Silloin hoivan tarve on jo ympärivuorokautista ja hoidettavaa ei voi jättää yksin.
Tehostetun palveluasumisen hinta on n. 4 000–6 000 euroa kuukaudessa. Palkkioiden nosto on siis mahdollista. Laki säätää vain minimin.
Omaishoitajat saavat juhlapuheissa kiitosta ja ylistystä, mutta todellisuus voi olla toista. Vapaapäiviä on kuukaudessa kaksi tai kolme ja moni hoitaja saattaa jättää nekin käyttämättä, koska sopivaa hoivapaikkaa ei löydy tai siihen ei voi luottaa.
Omaishoitajat pitää nähdä tulevien alueiden kumppaneina ja heidän tilanteensa on huomioitava yksilöllisesti ja työtä tuettava. Muistisairasta puolisoaan hoitavan eläkeläisen palvelutarve on erilainen kuin erityislapsen työikäisellä vanhemmalla.
Uuden aluevaltuuston on nähtävä strategiassaan omaishoidon tarjoamat mahdollisuudet. Ilman omaishoitajia muun muassa vanhustenhoiva ajautuisi kaaokseen, mutta hoitajien rakkautta hoidettaviin ei saa käyttää hyväksi.
Paula Kinnunen
kirjoittaja on ehdolla aluevaaleissa