Niitä maksavat ennen muuta työttömät, eläkeläiset ja erilaisissa epävarmoissa työmarkkina-asemissa olevat – siis toisin sanoen he, joiden maksukyky on heikoin. Työssäkäyvillehän terveydenhoito on usein maksutonta.Keskeinen eriarvoisuutta luova tekijä ovat terveyskeskusmaksut.
Terveyskeskusmaksut lisäävät terveyseroja yhteiskunnan hyvin- ja huonomminvoivien välillä. Kun talous on tiukalla, terveysongelmiin ei haeta apua matalalla kynnyksellä, vaan ne pääsevät pahenemaan. Silloin hoito tulee yhteiskunnallekin kalliimmaksi.
Kymmeniä prosentteja niiden tuotosta kuluu sekä perintäkuluihin että laskujen prosessoimiseen taloushallinnossa, ei terveydenhoidon rahoittamiseen. Suurimpia hyötyjiä yhtälössä ovat perintäyhtiöt. Sosiaali- ja terveyspalvelujen menoista terveyskeskusmaksuilla katetaan vain joitain prosentin kymmenyksiä.Toinen vastaansanomaton peruste terveyskeskusmaksujen poistolle on se, että ne eivät itse asiassa tuota paljon mitään.
Suomesta ei löydy yhtään kansanterveyden asiantuntijaa, joka pitäisi maksuja perusteltuina. Helsingissä niiden poistaminen on onnistunut ja Keski-Suomen on syytä seurata perässä.
Oskari Rantala
Kirjoittaja on jyväskyläläinen väitöskirjatutkija ja aluevaaliehdokas